Luokkaretkellä

Lähikoulun eskarit, eka- ja tokaluokkalaiset tekivät tällä viikolla luokkaretken Tuomirannan farmille. Halusin, että tilanne säilyy hallinnassa, on toiminnallista, eikä ole epämiellyttävää tai pelottavaa eläimille. Siksi toiminta vaati suunnittelua etukäteen ja ihmisten värväämistä orjatöihin.

Aamupäivällä puliseva lapsijono neljän aikuisen kanssa marssi portista sisään. Kerroin, että eläinten kanssa on aina oltava rauhallisesti, jotta eläimet eivät pelästy. Pelästynyt eläin voi purra, raapia, potkaista, puskea ym. Monet lapset tiesivätkin sen - kotona oli hevosia tai koiria.

Sen jälkeen mentiin katsomaan eläimiä. Ensin ihmeteltiin kanoja. Lapset kyselivät nimiä ja hautominen munasta tipuksi kiinnosti paljon. Vuohia katseltiin myös ja juteltiin niistä. Rauli-koira oli pihalla hihnassa ja sitä sai rapsutella myös.

Nyt oli toiminnallisen osuuden aika. Pyysin koulun aikuisia jakamaan lapset ryhmiin niin, että jokaisella aikuisella oli lapsiryhmä mukanaan. Ryhmän kanssa kierrettiin neljä toimintapistettä. Kaikki ryhmät kiersivät jokaisen pisteen ja jokainen pääsi halutessaan lähempään tuttavuuteen eläinten kanssa.

Yhdessä paikassa lapset tapasivat marsut. Marsuille sai antaa voikukan lehtiä ja ainakin yksi ryhmä halusi myös silittää marsuja. Erityisesti pienimpiä lapsia marsut kiinnostivat kovasti. Maltti ja Valtti käyttäytyivät mallikkaasti. Ne ovat tulleet uteliaammiksi ja rohkeammiksi sen jälkeen, kun niiden uusi koti näkyvällä paikalla valmistui.

Toisella pisteellä lapset tapasivat Urho-possun. Tämä taitava poika soitteli pianoa ja sai palkaksi rusinaa ja omenaa. Lapset katsoivat touhua portin takaa. En päästänyt lapsiryhmää ihan Urhon lähelle, ettei se ahdistu suuresta määrästä arvaamattomaan käyttäytyviä pieniä ihmisiä. Lapset saivat kuitenkin antaa Urholle kädestään omenaa. Se piti tehdä rauhallisesti, sillä äkkinäisistä liikkeistä pelästyy ensin possu ja sitten lapsi. Kaikki eivät uskaltaneet laittaa kättä riittävän alas, jotta Urho ylettyisi omenapalaan. Silloin Urho pomppasi ylemmäs, jotta sai omenan. Osa pudotti omenan, kun ei rohkeus riittänytkään. Urho onneksi ottaa kädestä ruuan aina tosi nätisti, eli ei tarvinnut pelätä, että se puree.

Samalla kertaa lapset pääsivät rapsuttamaan Elvis-koiraa.

Kolmannella pisteellä lapset pääsivät harjaamaan vuohta. Soma on kaksikosta rauhallisempi ja rohkeampi, joten se söi ruohoa hihnassa ja nautti harjauksesta. Osa lapsista silitti Somaa. Tässäkin piti orjatyövoimaa olla Soman lähellä. Soma on nimittäin todella kiltti, mutta juokseville ja metelöiville lapsille ja koirille Soma näyttää sarviaan. Kun lähellä on tuttu aikuinen ja lapset pysyvät rauhallisena, ei Somaa pelota. Lapset olivat innoissaan harjaamisesta.

Neljännellä pisteellä lapset pääsivät keräämään munia kanojen pesistä. Jokainen sai kerätä yhden munan. Se laitettiin pieneen purkkiin, jonka lapset saivat mukaansa. Piparminttu-kana kökötti juuri tuolloin pesässä ja lähes kaikki halusivat kerätä munan sen vierestä. Yleensä meillä tulee 3-6 munaa päivässä, mutta nyt pesistä löytyi yhtä monta munaa, kuin luokkaretkellä olevia lapsiakin oli. Merkillistä....

Joku lapsista suunnitteli, että aikoo hautoa munasta poikasen. Montakohan munaa hajosi jo koulupäivän aikana?

Sitten lapset söivät eväät ja lähtivät tarpomaan takaisin koululle. Koulun aikuiset epäilivät, että nyt joka toinen lapsi haluaa minipossun lemmikiksi. Noh, toivottavasti toive ei toteudu, sillä minipossu ei ole mikään ihan helpoin lemmikki.

Tällainen päivä tällä kertaa. Suuri kiitos päivän onnistumisesta orjatyövoimalle! Ilman teitä ei toiminnallisuus ja järjestyksen ylläpito olisi onnistunut.