Tikapuut

Kuten olen viime aikoina melko usein todennut, meidän eläimillä alkaa eläkepäivät olla käsillä. Viimeisin muistutus siitä on kuttumme Soma, joka ei enää oikein mielellään hyppää lypsypöydälle.

Soma siis lypsetään päivittäin ja maidosta valmistetaan mm. viiliä ja juustoja. Koska kutun tissit ovat matalalla, on ihmisillä mukavampi lypsyasento, kun kuttu on hieman korkeammalla, esimerkiksi seisoo pöydällä. Viime kuukausiin asti Soma on hypähtänyt pöydälle kepeästi ja seissyt pöydällä kauraa ja lypsyrehua syöden, kun toimitus on hoidettu.

Nykyään Soma ei mene pöydälle yhtä mielellään. Ehkä vanhoja niveliä kolottaa, sillä rouvalla on ikää jo kymmenen vuotta ja se on jo lähes yhdeksän vuotta ollut lypsyssä. Siitä voi laskea, että pöydälle hyppyjä on muutama kertynyt.

Reipas remonttimies yhdessä meillä kylässä käyneen pikku apulaisen kanssa rakensi somalle rappuset, jotka johtavat lattialta lypsypöydälle. (Tai apulainen taisi kyllä rakentamisen ajan syöttää kanoille ruohoa, mutta mitäs pienistä.) Rappuset ovat oikeastaan pöydälle johtava ramppi, jossa on poikkipuita helpottamassa kiipeämistä. Joka tapauksessa lopputulos on hieno.

Pikku apulainen halusi testata rappuset ja leikki olevansa Soma. Tämä sijaisSoma konttasi rappuset ylös pöydälle ja vaati sitten, että nyt pitää lypsää. Sitten tultiin hyvässä järjestyksessä rappuset alas. Ja tämä toistettiin monta kertaa.

SijaisSoma myös oli kai sitä mieltä, että Elvis-koira oli hieman likainen. Yleensä vuohet eivät minun mielestäni erityisen paljoa nuole, mutta tämä sijaisvuohi pesi kielellään Elviksen turkkia ja naamaa. Elvis oli toiminnasta hämillään ja nuoli kyllä toisen naaman vastapalvelukseksi myös, mutta meni sitten karkuun. Puhdasta kai tuli ja ainakin ihmislapsen vastustuskyky sai lisäpotkua.

Oikea Soma sen sijaan ei heti niellyt ideaa kulkemista helpottavasta rakennelmasta. Se meinasi hypätä pöydälle. Kun ohjasin sen kiipeämään pöydälle, kuttu teki täyden stopin. Siinä sitä sitten väkisin tuupittiin  ja vedettiin rappusia ylös. Ja kun kuttu jotain päättää, niin sen päätä ei ihan heti käännetä. Lopulta Soma kuitenkin oli pöydällä ja lypsy sujui totuttuun tapaan. Ja alastulo sujui yhtä hienosti, kuin portaiden nouseminenkin. (Hohhoijaa.) Mutta ehkä parin päivän harjoittelun jälkeen Soma oppii luottamaan ramppiin ja käyttämään sitä.