Eläinten hoitoa: kanat

Tämän blogin lukija suunnitteli lukevansa eläinten hoitoa käsittelevän osion, jossa kerrotaan kanojen hoidosta. Ainoa ongelma tässä oli se, että siitä en ole tainnut vielä kirjoittaa... No, korjataan vahinko nyt. Oikeaa ja asiallista tietoa kanojen hoidosta kannattaa lukea esimerkiksi loistavasta opuksesta Opas pienkanalan hoitajalle.

Kanat ovat ihan valtavan helppoja eläimiä. Ne eivät vaadi paljon ja parhaimmillaan tuottavat runsaasti iloa. Niiden touhuja, kuopsuttelua ja kotkotuksia on hauska seurata. Lisäksi se paras juttu; niiltä saa munia! :)

Kanoilla on nokkimisjärjestys, jonka selvittely ottaa aikansa. Kuitenkin, kun nokkimisjärjestys on selvä, on kanalassa yleensä melko rauhallista. Kana oppii tunnistamaan noin 30 kamuaan. Siksi suurempi kanamäärä yhdessä paikassa tuottaa jatkuvia ongelmia: nokkimisjärjestys on aina selvittämättä ja se tuottaa kanoille stressiä. Koko ajan pitää nahistella ja pahimmassa tapauksessa kanat tappavat toisia kanoja.

Sääntöjä
Ennen kanojen pidon aloittamista on muistettava, että kanoja ei voi noin vain ottaa. Sitä ennen on rekisteröidyttävä siipikarjatilalliseksi. Se tehdään elintarviketurvallisuusvirasto Eviran lomakkeella ja lähetetään paikalliselle maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

Kananmunia ei niin vain saa luovuttaa tai myydä. Jos munia lähtee tilan ulkopuolelle, kuuluu tuottajan teetättää säännölliset salmonellatestit. Kunnaneläinlääkäri valvoo toimintaa.

Vuosittain kanat täytyy pitää sisätiloissa lintujen kevätmuuton ajan, eli maaliskuusta kesäkuun alkuun. Kanat voivat ulkoilla tarhassa, jonne ei luonnon vesilinnuilla ole pääsyä. Tämä edellyttää, ettei tilalla tarhata kanojen lisäksi vesilintuja. Kanatarhassa ulkoilusta pitää tehdä kirjallinen ilmoitus kunnaneläinlääkärille, joka voi tarvittaessa tulla tarkastamaan tarhan asianmukaisuuden.

Jos kana kuolee, sitä ei joka paikassa saa haudata, vaan se pitäisi toimittaa raatokeräilyyn. Suomi on jaettu alueisiin, joista osa on syrjäistä aluetta ja osa ei. Syrjäisellä alueella kanan saa haudata. Muualla se pitäisi toimittaa raatokeräilyyn, jos kanoja on tilalla yli 20 kpl. Käytännössä tämä voi kuitenkin harrastelijakanaloissa tuottaa ongelmia. Kanoja pitäisi nimittäin olla vähintään 150 kiloa, jotta ne tullaan hakemaan.

Kanojen päivärytmi
Aamu alkaa sillä, että kukko ilmoittaa, että on aika herätä. "Kukkokiekuu!" huudot tosin voivat alkaa kesäyönä jo kahden aikaan aamuyöllä. Eli ihan kauheasti siihen ei ehkä kannata aina reagoida, herätyskello on usein pikkuisen tarkempi.

Aamuisin tai aamupäivällä kanat yleensä munivat. Ne pitävät jännää kaakotusta aina, kun ovat punkeamassa munaa tai tehneet sen juuri. Sen äänen oppii kyllä tunnistamaan.

Päivällä kanat kuopsuttelevat ja ovat aktiivisia. Illan tullen mennään orrelle torkkumaan.

Kanala
Meillä kanat on jaettu kahteen. Läskikanat asuttavat omaa karsinaansa, laihemmat kanat ovat omalla puolellaan. Kanojen kuivikkeena on purua ja se vaihdetaan uuteen noin parin kuukauden välein. Joillakin on kuulemma kanoillakin kestopehku, eli kanala tyhjennetään vain kerran vuodessa, keväällä. Kestopehkuun kertyy eläinten ulostetta ja virtsaa, joka lämmittää talven pakkasilla. Minä en kuitenkaan ole halunnut kestopehkua, sillä kanat ovat kuopsuttelijoita. Ne mylläävät kuivikettaan edestakaisin ja samalla kuopsuttavat pehkussa olevat pöpöt ilmaan. Siksi kestopehku sopii minun mielestäni paremmin eläimille, jotka eivät kaiva tai kuopsuta, eli vaikka vuohille.

Kanalassa täytyy olla orsia, joille kanat voivat lennähtää nukkumaan. Kanoilla on nokkimisjärjestys, johon myös orret vaikuttavat. Siksi orsia kannattaa olla useampia ja eri tasoissa, jotta kanat voivat mennä orsille hierarkiansa mukaisesti. Orsien täytyy olla riittävän paksuja, jotta kanan kynnet eivät ylety koko orren ympäri. Orsitilaa pitää olla vähintään 25cm per kana.

Kanoilla on hyvä olla rauhallisia pesiä, joihin ne voivat vetäytyä munimaan. Pesät ovat hämyisiä ja niissä on pehmikkeenä olkea. Meillä pesissä on kanojen kulkuaukon lisäksi sivussa avattava ovi, jonka kautta munat on helppo kerätä pois.

Kanat eivät tarvitse hirmuisen suurta tilaa. Suositus on, että yhden neliömetrin alueella kanoja pidetään korkeintaan 9. Käytännössähän tuo on aika paljon ja harrastekanalassa määrä on toivottavasti jonkin verran pienempi.

Meillä kanoilla on lisäksi ulkotarha, johon ne pääsevät touhuamaan. Ne kulkevat sinne putkea pitkin, joka on kanalan seinässä. Kulku ulkotarhaan on myös mahdollista estää sulkemalla erillinen luukku. Näin tehdään mm. kylmimpinä talvikuukausina. Meillä kanat eivät ainakaan ole järin innostuneita lumesta, eli tarhaa ei välttämättä talvisaikaan muutenkaan käytettäisi. Välillä kanat ulkoilevat meillä myös täysin vapaana. Tätä rajoittaa osaltaan cockerspanieli Rauli, joka on sitä mieltä, että vapaa kana on kuollut kana.

Ruokinta
Meillä kanalassa on ruokinta-automaatteja ja vesiautomaatti. Näitä voisi tehdä itsekin, askarrella kannelliseen ämpäriin esimerkiksi kylkeen reiän. Mutta koska kumpikaan automaatti ei maatalouskaupassa maksa montaa kymppiä ja toteutukseltaan ovat ehkä ämpärisysteemiä toimivampia, meillä on otettu käyttöön valmisratkaisut.

Kanoilla on vapaasti tarjolla kauraa, puolitiivistettä ja kanakalkkia. Lisäksi kanat saavat ajoittain ruuantähteitä. Niille saatetaan myös tarjoilla esimerkiksi kuttuviiliä. Hyvin maistuu. Kesäisin kanat tykkäävät, kun ne saavat itse hankkia ruokaansa luonnosta. Vihreä maistuu ja välillä herkutellaan madoilla ja jopa sammakoilla. (En ole ennen tiennyt, että sammakkokin osaa kirkua. Opin sen, kun kanatarhaan eksyi yksi epäonninen kurnuttaja.)

Puolitiiviste on valmisrehua, jossa on mietitty ravintoaineet kohdalleen. Puolitiiviste on tarkoitettu syötettäväksi eläimille, jotka saavat tiivisteen lisäksi viljaa. Meillä kanojen puolitiiviste on muistaakseni Munitus Punahelttaa. Oikea ruoka on omiaan lisäämään munantuotantoa ja varmistaa sen, että munien kuoret ovat vahvat.

Kanakalkki on tärkeä osa kanojen ruokintaa, erityisesti, jos kanoille ei tarjoile täysrehua. Kanakalkki on kalkkikiveä, joka on jauhettu suunnilleen hiekoitussepelin kokoiseksi muruksi. Se sulaa kanan elimistössä hitaasti ja turvaa kalkin saannin. Riittävä kalkin saanti taas turvaa sen, että munien kuoret ovat vahvat. Kanakalkin voisi periaatteessa korvata myös omista munista tehdyllä munankuorijauheella, mutta munia pitäisi olla tosi paljon, jotta sitä on aina tarjolla.

Kanoilla on sellainen jännä piirre, että niillä ei juurikaan ole makuaistia. Kanat syövät ruokaa, koska se näyttää kivalta. Siksi niille voi tarjoilla monenmoista ei-niin-onnistunutta kotikokkausta, ja aina niille maistuu. Tosin poikkeus tässä ovat kanat, jotka tulevat tuotantokanaloista. Niillä kestää hetken aikaa oppia, että vaikka tarjottava sapuska onkin eri näköistä, se todellakin on ruokaa.

Kanat syövät meillä kauraa. Sitä ei kannata laittaa kerralla aivan mahdotonta määrää automaattiin, sillä kanat tuiskivat ruokaa pitkin poikin kuivikkeitakin. Kun kaura on hetkellisesti loppu automaatista, kanat kuopsuttelevat tuiskimansa jyvät esiin kuivikkeen joukosta. Viljalaatuun on myös syytä kiinnittää huomiota. Olen kuullut, että runsas ohran syöminen aiheuttaa kanoilla kannibalismia.

Vettä kanoilla on tietenkin jatkuvasti tarjolla.

Kanarotuja
Kanoja on useita rotuja. On suurikokoisia, raskasrakenteisia kanarotuja, jotka ovat hyviä tuottamaan lihaa, mutta eivät niin hyviä munimaan. Kevytrakenteiset munijarodut tuottavat kananmunia runsaasti. Lisäksi on esimerkiksi koristekanoja ja taistelurotuja. Eri rotuihin kannattaa tutustua ennen kanojen hankkimista, sillä niissä on eroja esimerkiksi ulkonäössä, hautomishalukkuudessa ja munantuotannossa.

Yksi aika merkittävä kanarotu kotimaassamme on suomalainen maatiaiskana. Se on yksi uhanalaisimpia kotieläimiämme, ja sen juuret ulottuvat rautakaudelle. Luultiin jo, että suomalainen maatiaiskana on kuollut sukupuuttoon, kun yksittäisiltä tiloilta alkoikin löytyä vielä kotimaista nimikkokanaamme. Ilmeisesti siksi, että tilat ovat olleet eristyksissä toisistaan, on suomalaisista maatiaiskanoista kehittynyt toistakymmentä kanakantaa. Ne poikkeavat jonkin verran ulkonäöltään toisistaan, vaikka suomalainen maatiaiskana on pääsääntöisesti väritykseltään tumma. Kanakantoja on nimetty mm. löytötilansa sijainnin mukaan. Meillä on ollut suomalaisen maatiaiskanan piikkiöläistä kantaa ja hämäläistä kantaa. Suomalaiset maatiaiskanat ovat hyviä munimaan, ne kuuluvat kevyisiin munijarotuihin. Ne kestävät kylmää, ovat pitkäikäisiä ja ovat myös hyviä hautomaan. Suomalaista maatiaiskanaa pyritään suojelemaan ja siksi onkin olemassa erityinen säilytysohjelma, jolla pyritään turvaamaan kanan tulevaisuus. Ohjelmassa toivotaan, että kanakanta pidetään puhtaana, eikä kantoja risteytetä keskenään.

Kanojen hinta vaihtelee muutamasta eurosta useisiin kymmeniin euroihin. Joitakin vuosia sitten harrastajat vaihtoivat mielellään vielä kanan pussilliseen kauroja tms. Siitosmunia myytiin parilla eurolla per kenno (eli tilaaja saa itse haudottaa tietyn rotuisten kanojen munat poikasiksi joko kanan alla tai hautomakoneessa). Nyttemmin harrastajatkin ovat mielestäni tulleet hintatietoisiksi. Ei ole tavatonta, että kanasta pyydettäisiin 50 euroa. Se on vanhaan verrattuna melko paljon. Tuotantokanaloista saa usein ostaa työnsä tehneitä, noin vuoden verran munineita, kanoja neljällä, viidellä eurolla kappale. Nämä kanat tarvitsevat jonkin verran aikaa, jotta ne oppivat vapaampaan elämään. Meillä on esimerkiksi ollut kanoja, joilla kesti aikansa käsittää mikä juttu orsi on.

Munat
Kana munii parhaimmillaan munan päivässä. Valoisuus vaikuttaa asiaan paljon. Kanat munivat eniten kesällä. Talvella, pimeän tultua, niillä on sulkasato. Sulkasadon yhteydessä kana myös lopettaa munimisen ja lepää. Se kerää voimia uuteen munintaurakkaan. On tärkeää, että kanat saavat pitää tauon.

Koska valo on merkittävä juttu kanalle, voi munintaa tehostaa valaistuksella. Kun kanoille laittaa lampun muutamaksi tunniksi silloin, kun ulkona alkaa hämärtää, on munantuotanto turvattua. Vähintään 8 tuntia pitäisi kuitenkin olla pimeää. Tuotantokanaloissahan vuorokausirytmi on keinotekoisesti muutettu. Siellä kanoja huijataan, eikä vuorokausi olekaan 24 tuntia, vaan lyhyempi aika. Siksi ne voivat munia jopa enemmän kuin yhden munan päivässä. Se on kuitenkin niiden kropalle aika rankkaa, eikä tuotantokanoja pidetäkään munimassa kovin kauaa. Tilalle tulevat uudet kanat.

Munia on monen värisiä ja monen kokoisia. Meillä valkoiset tehomunijoiden munimat munat ovat olleet isoimpia. Sitten on ollut ruskeita ja erilaisia vaalean sävyjä. Joitakin vuosia sitten meillä oli myös risteytyskanoja, jotka munivat vihreitä munia. Ne ovat risteytyneet araucanasta, jonka muna on sininen. Nyt meillä on pari araucanaa kasvamassa, mutta ne eivät vielä muni.

Omat munat ovat huippujuttu!