Aika muuttaa etelään?

On tullut syksy. Kylmää, pimeää, sateistakin. Inhottavaa. Jos vain olisi mahdollista, muuttaisin tällaiseksi ajaksi etelän lämpöön ja palaisin keväällä yhdessä valon ja lämmön kanssa.

Ilmeisesti en ole meidän taloudessa ainoa, joka näin ajattelee. Eilen nimittäin, kun olin pihahommissa, kuului talon nurkan takaa rääkäisy. Kuulosti siltä, kuin joku nainen olisi kirkunut. Jätin hommat sikseen ja menin katsomaan mistä ääni oikein tuli.

Vuohilan edessä, keskellä pihaa, seisoi hanhi, kesähanhistamme tummapintaisin, eli Guster. Tarkempi silmäily osoitti, että myöskään valkoinen hanhi, jossa on tummia pilkkuja, eli Lasse, ei ole aitauksessa. Se tepasteli aitauksen vieressä olevalla pellolla. Vain kokovalkoinen Martti oli edelleen aitauksessa ja kaakotti, kun kaverit olivat häipyneet.

Hetken aikaa mietin, että mitähän sitä nyt tekisi. Hanhet eivät ole kesyjä, joten niiden kiinni ottaminen voi olla melkoinen haaste. Mietin myös, että mistä kummasta hanhet olivat päässeet aitauksen ulkopuolelle. Portti oli kiinni ja aitauksen korkeus 150cm. Kesyhanhi ei siitä kyllä pääse yli.

Ratkaisevan siirron asiaan teki Lasse. Se lähti taapertamaan kohti lähellä olevaa tietä. Se piti pysäyttää, ettei se vaaranna itseään ja liikennettä. Kiersin pellon toiselta laidalta Lassea vastaan ja se kääntyi ja kirmasi karkuun. Lasse juoksi kohti hanhien aitausta ja työnsi päänsä verkkoaidan läpi. Siihen se jäi surkeana huutamaan kavereita apuun. Siitä se oli myös helppo napata kiinni ja viedä takaisin aitaukseen. Tai helppo ja helppo. Isolla hanhella on aika paljon voimaa ja se käytti kaikkia voimiaan taistellakseen kiinniottajaa vastaan.

Tästä kaikesta suivaantui Guster, joka taitaa olla tämän parven johtajahanhi. Se lähti tulemaan kohti. Sen aikomuksena oli ilmeisesti näyttää hanhikaverin ahdistelijalle taivaan merkit. Mutta kun Lasse pääsi turvallisesti Martin luo aitaukseen, huomasi Guster, ettei tehtävää ollut välttämätöntä viedä sen pidemmälle. Se levitti siipensä, hyppäsi ja räpiköi sen verran ilmaa siipiensä alle, että se pääsi lentämään puolentoista metrin aidan yli takaisin hanhien aitaukseen.

Niinpä niin. Kesyhanhihan ei siis lennä. Ja niitä voi tarhata vaikka puolimetrisessä aidassa. Jep. Ja Elvis elää. (Ainakin meidän corgipoikamme Elvis.)

Nämä hanhet eivät kuitenkaan taida muuttaa etelään, jos se talouden ihmisjäsenistä on kiinni. Meidän suunnitelmamme nimittäin on, että lähiviikkoina Martti, Lasse ja Guster pääsevät pakastimeen ja sitä kautta esimerkiksi joulupöytään.