Eläinlääkäri tuli rokottamaan possuja. Daniel ei tarvinnut rokotetta, sillä se oli rokotettu ennen meille tuloa. Sen sijaan kesäpossut Simasuu ja Herkkupeppu sekä minisika Vicky tarvitsivat sikaruusurokotteen.
Sikaruusu on nimensä mukaisesti tavallisesti sioilla tavattava sairaus. Se ilmenee possuilla kovana kuumeena ja läikikkäänä punoituksena iholla. Se aiheuttaa myös tulehduksia nivelissä ja sydänmessä. Sikaruusua aiheuttava bakteeri on varsin yleinen maaperässä. Ulkona oleilevalla sialla on melkoinen riski saada sikaruusutartunta, sillä se tonkii kärsällään maata aktiivisesti. Myös muut nisäkkäät, kuten ihminen, voivat saada sikaruusutartunnan. Sikaruusu on ongelma myös siipikarjalla, sitä tavataan erityisesti kalkkunoilla. Sikaruusua voidaan ehkäistä rokottamalla siat puolivuosittain. Sikaloissa rokotetaan usein porsimiseen käytettävät emakot ja muita sikoja vain tarvittaessa.
Vickyn rokottaminen on helppo juttu. Se menee rutiinilla ja eläinlääkärikin muistaa jo konstit, miten rokottaminen tapahtuu ilman ongelmia:
- Vickylle viedään ruoka-annos kärsän eteen
- Eläinlääkäri kipittää nopeasti Vickyn viereen ja tuikkaa rokotteen korvan taakse
- Toimitus on ohi
Kesäpossut sen sijaan eivät olleet ihan yhtä helppo pala. Ne eivät ole vielä kesyyntyneet riittävästi. (Ovat olleet meillä kolme päivää.) Siksi niitä ei saa houkuteltua ruuan avulla samoin kuin Vickyä. Ainoa konsti oli teljetä possut seinän viereen niin, että ne eivät päässeet karkuun ja rokottaa ne siinä. No sehän ei ollut lainkaan possujen mieleen. Simasuu kiljui ja hyppäsi (!) syliin. Se taisi olla Simasuulta vahinko, mutta siinä rokotus onnistui ja Simasuu pääsi jatkamaan touhujaan. Herkkupeppu sen sijaan taisteli vastaan kaikin voimin ja onnistui hiertämään ihoaan aitauksen puuosiin niin, että iho hankautui raapaleille. Rokotteen se kuitenkin sai.
Illalla sain kesäpossut pitkällisen maanittelun jälkeen mutustelemaan kädestäni rusinoita. Samalla annoin eläinlääkärin ohjeen mukaisesti Herkkupepulle puolikkaan Asperiinin. Toivotaan, että possu toipuu nopsasti järkytyksestä ja ihoraapaleista.
Tänä aamuna ainakin Herkkupepun iho näytti jo paljon paremmalta. Annoin possuille ruuan ja menin tarhaan seurailemaan possujen touhuja, että ovat varmasti selvinneet eilisestä. Possut söivät hyvällä ruokahalulla, mikä on aina hyvä juttu. En kuitenkaan ollut sulkenut tarhan ovea kunnolla. Herkkupeppu tönäisi vahingossa ovea ja se lennähti auki ja Herkkupeppu luikahti karkuun. Se kirmasi tarhan ympärillä. Olikin melkoinen työ saada se kulkemaan ovesta takaisin tarhaan. Onnistui kuitenkin.
Eläinlääkäri antoi minulle myös pyynnöstäni ivermektiiniä. Ivermektiini on ulko- ja sisäloisten häätöön käytetty lääkeaine. Pyysin ivermektiiniä, sillä meillä on viime aikoina tullut kanalaan uutta väkeä parista eri paikasta ja osalla uusista tulokkaista sekä meillä jo olleilla kanoilla alkoi näkyä kalkkijalan oireita.
Kalkkijalka on syyhypunkin aiheuttama sairaus, joka ilmenee linnuilla rupien muodostumisena jalkoihin. Punkki kaivautuu jalkojen suomujen alle ja alkaa mellastaa siellä. Hoitamattomina jaloista tulee paksut ja epämuodostuneen näköiset. Hoitona käytetään ivermektiiniä.
Eilen illalla kaikki kanat, paitsi vielä pienet tiput, saivat pari tippaa ivermektiiniä niskansa iholle. Lisäksi sain eläinlääkäriltä veden ja mäntysuovan kanssa sekoitettavaa liuosta, joka tukahduttaa punkkeja. Kanojen jalkoja liotetaan seoksessa ja sivellään jalkoihin. Ivermektiinihoito toistetaan parin viikon päästä ja pikku tiput saavat hoidon sitten, kun ovat vähintään puolen kilon painoisia.
Eläinlääkäri kehui kesäpossujen ja kanojen aitausta. Hän kertoi itsekin suunnitelleensa kesäpossujen hankintaa ja kyseli käytännön juttuja sikatilalliseksi rekisteröitymisestä. On hienoa, että meillä on täällä eläinlääkäri, joka on paitsi mukava, myös erittäin ammattitaitoinen ja tietää kotieläinten hoidosta ja lääkitsemisestä paljon. Kaikki "epätavallisten lemmikkien" omistajat eivät ole yhtä onnellisessa asemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti