Sirius Mustan kuolemasta on tänään kulunut tasan kuukausi. Dobby-kissa on nyt yksin edustanut lajiaan meidän perheessämme. Varmasti se on tehnyt kuukauden aikana aika paljon surutyötä, kun kaveri on yhtäkkiä kadonnut.
Meillä käyneet vieraat ovat järjestäen sanoneet, että Dobby on muuttunut sosiaalisemmaksi. Joku jopa väitti, että Dobby on saanut Sirius Mustan piirteitä, mutta ehkä se voi olla vähän liioiteltua. Joka tapauksessa se tulee nykyään syliin ja kyhnyttää entistä enemmän vieressä.
Hauska juttu on se, että se on ruvennut nyt kaveeraamaan Jojon (koira) kanssa. Kaksi nuorempaa piskiä, Elvis ja Rauli, eivät Dobbya niinkään kiinnosta, ovat sen verran riekkuvaista sorttia. Mutta rauhallisemman Jojon seuraan on hyvä hakeutua. Usein olen huomannut, että Dobby pesee Jojoa ja käpertyy sen kainaloon nukkumaan.
Toistaiseksi ainakaan ei ole suunnitteilla, että taloon tulisi toinen kissa, vaikka Dobby siitä varmasti tykkäisikin. Mennään nyt näin ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)
Hyvä että Dobby voi hyvin ja viihtyy, vaikka kissakaveria ei enää ole. Muistan, kuinka meillä aiemmin olleen marsukaksikon "leski" muuttui epämarsumaiseen tapaan iloisemmaksi ja vilkkaammaksi, kun kaveri kuoli. Toisaalta, meidän Nasumme masentui ja sille oli hankittava se kaveri (laumaeläimiä ja kokonaan toinen juttu kuin kissat, mutta tulipa mieleen kumminkin :) ) Kyllä lemmikkieläimillä varmaankin on taipumus, että se "varjossa" ollut astuu enemmän esiin toisen lähdettyä, se on ihan hyvä juttu!
VastaaPoistaSe on kyllä upea juttu, kun Nasu sai Matildansa ja kaksikko alkoi heti tulla hyvin juttuun. Kyllä mullakin vähän on sellainen olo, että ehkä Dobbylla täytyisi olla kaveri, mutta toisaalta Dobbylla sujuu nyt ihan hyvin. On ollut jännää seurata Dobbyn sosiaalisuuden lisääntymistä, vaikka ei se ehkä varsinaisesti ole varjossa aiemminkaan ollut. Se on ennenkin ottanut tilansa ja esittänyt vaatimuksensa hyvin selvästi; kynsin ja hampain. ;)
Poista