Minisian maahantuonti, muistelmia vuosien takaa

Tuossa kun muistelin sitä, millainen rumba oli minisian tuonti Ruotsista Suomeen, ajattelin kirjoittaa noita kokemuksiani myös tänne. Tämä teksti on alun perin kirjoitettu jo vuonna 2007. Nyt tein siihen pieniä muokkauksia, mutta asiasisältö on edelleen sama. Jos tällainen kokemusasiantuntijan höpinä tuntuu tyhjänpäiväiseltä, saa aiheeseen liittyvää luotettavaa ja ajantasaista informaatiota Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.

Minisikakuume oli polttava jo pari vuotta ennen maahantuontia. Tuolloin tein jo ensimmäiset tiedustelut Maa- ja metsätalousministeriöön. (Nyttemmin siis pitää kääntyä Eviran puoleen.) Tuolloin sain mallin tuontiluvasta ja tiesin jo vähän etukäteen, että mitä minisian maahantuonti vaatii.

Ruotsin minisikayhdistyksen verkkosivut tuli tutkittua alusta loppuun ja lopusta alkuun monta kertaa. Lähetin sähköpostia jokaiselle rekisteröityneelle minisikakasvattajalle (registredare uppfödare), jonka sähköpostiosoitteen löysin. Kirjoitin englanniksi, vaikka se ei ihan vahvin lajini olekaan. Paremmin se silti sujuu, kuin ruotsi. Sain useita vastauksia lähiviikkojen aikana, osa kasvattajista vastasi ruotsiksi ja kaikki olivat innolla mukana. Eräs kasvattaja kertoi, että osa possuihmisistä kastroi itse pikkuiset karjut, eikä siis vie eläinlääkärille. Tämä kasvattaja kehotti jättämään ostamatta minisikaa sellaiselta kasvattajalta. Se kun ei ole kauhean eläinystävällistä. Niinhän tuotantosikaloissakin tehdään. Pikkuisilta karjupossuilta vain pallit pois ilman kivunlievitystä tai mitään. Sitä voi jokainen kuvitella omalle kohdalleen.

Nappasin kiinni ensimmäisestä kasvattajasta, joka vastasi ja hänen kanssaan projektia lähdettiin viemään eteenpäin. (Hän muuten kertoi vievänsä karjut eläinlääkäriin kastroitavaksi.) Tämän kasvattajan kanssa asiat sujuivat loistavasti ja kasvattaja oli erittäin avulias. Lisäksi hän puhui hyvää englantia, joten kieliongelmaa ei ollut.

Myös Evirassa oltiin alusta asti erittäin ystävällisiä ja avuliaita.
 
Oleellista minisian maahantuonnissa oli hankkia ensimmäiseksi tuontilupa. Se piti anoa Evirasta vapaamuotoisella hakemuksella, josta ilmenee yhteystiedot, mitä eläimiä suunnitellaan tuotavaksi ja mistä maasta. Tuontilupa oli maksullinen ja se oli voimassa vuoden. Tuontilupa voidaan evätä jos tautitilanne osoittautuu uhkaavaksi lähtömaassa.

Kun tuontilupa saapuu, siinä kerrotaan todella selkeästi mitä vaaditaan tehtäväksi ennen kuin tuonti voidaan toteuttaa.

Tuontiluvan lisäksi kasvattaja tarvitsee Ruotsin puolelta vientiluvan.

Ruotsin puolella oli paljon asioita, jotka piti hoitaa ennen maahantuontia. Minisian pitää pysyä 30 päivää lähtötilalla ennen tuontia. Sian ei tarvitse olla erossa muista eläimistä eikä muitakaan rajoituksia liity asiaan, vaan se vain elelee kotifarmillaan tuontia edeltävät 30 päivää.

Tuon kolmenkymmenen päivän kuluessa sialle on tehtävä verikoe ja poissuljettava kuusi tarttuvaa eläintautia. Mikäli kaikkien tulos on negatiivinen, voidaan tuontiprojektia jatkaa, muussa tapauksessa luonnollisesti ei. Testituloksista pitää ilmetä labran nimi, tutkimustulokset ja tiedot, joilla eläin voidaan tunnistaa juuri tuoksi tietyksi eläimeksi. (Mikrosiru, korvamerkki tai tatuointi.)

Eläin pitää tunnistemerkitä, jotta se on mahdollista tunnistaa joka tilanteessa tuoksi tietyksi eläimeksi. Mikrosiru tai tatuointi käy oikein hyvin. Ruotsin säännöt vaativat kuitenkin sen, että eläimen lähtötila on löydettävissä tilanteessa kuin tilanteessa, esim. jos eläin aloittaa toisessa maassa tautiepidemian. Siksi Vickyllä on vasemmassa korvassaan pyöreä keltainen merkki, jossa on lähtötilan numero. Lisäksi sillä on mikrosiru.

Kymmenen päivän kuluessa ennen tuontia on tehtävä eläimelle terveystarkastus ja kirjoitettava siitä terveystodistus. Tuo terveystodistus on voimassa kymmenen päivää ja se on yhteinen kaikille EU-maille. Tuo todistus kirjataan TRACES järjestelmään ja tulostetaan Ruotsin ja Suomenkieliset versiot maahantuojalle. Ainakin ruotsinkielinen versio pitää allekirjoittaa ja leimata.

TRACES on sähköinen järjestelmä, jonka avulla valvotaan mm. eläinten vientiä ja tuontia maasta toiseen. Molempien (tuoja ja viejämaa) maiden viranomaiset saavat tiedon rajan ylittävästä eläimestä reaaliajassa.
 
Suomessakin piti tehdä seuraavat toimenpiteet ennen tuontia
-Hankkia tuontilupa Evirasta
-Rekisteröityä sikojenpitäjäksi
-Hyväksyttää karanteenipaikka kunnaneläinlääkärillä. Vickyn karanteeni toteutettiin meillä kotona. Minulle kunnaneläinlääkäri sanoi seuraavat ehdot: Karanteenipaikka täyttää yleiset sikojen pidolle asetettavat vaatimukset, minulla ei ole muita sikoja, lähistöllä ei ole muita sikojen pitäjiä, minisika voidaan pitää erillään kaikista muista eläimistä 2kk:n ajan.
-Hyväksyttää kunnaneläinlääkärillä paikka, jossa tuonnissa käytettävä ajoneuvo desinfioidaan tuonnin jälkeen
-Ilmoittaa kirjallisesti minimi 24h ennen tuontia Eviraan ja kunnaneläinlääkärille koska tuonti tapahtuu.
 
Seuraavat taudit piti testata verikokeella
30 pv:n kuluessa ennen tuontia Ruotsissa:
-Audjeskyn tauti (AD)
-Swine vesicular disease (SVD)
-Transmissible gastroenteritis (TGE)
-Porcine reproductive and respiratory syndrome (PRRS)
-Sikainfluenssa
-Bruselloosi

Bruselloosi voidaan kuulemma testata ainakin kolmella menetelmällä, on kuitenkin yhdentekevää mitä menetelmää käytetään (SAT tai CFT tai RBT), kaikki ovat hyviä menetelmiä. Näin vastattiin Evirasta kun kysyin. Vickyn verelle tehty menetelmä oli RBT.

Ruotsista ihmettelivät tuota sikainfluenssan testiä, sikainfluenssaa kun ei ole koko maassa. (Hahaa, toinen on tilanne tänä päivänä!) Säädökset ovat kuitenkin Suomessa melko tiukat, joten sikainfluenssakin oli jo tuolloin testattava.

Suomessa kun tuonnista on kulunut vähintään 30 päivää piti verikokeella testata
-Audjeskyn tauti
-PRRS
-TGE

Heti kun sika tuotiin Suomeen, se piti kuljettaa suoraan karanteenipaikkaan. Minisika on karanteenissa 2kk:n ajan, tuona aikana se ei saa olla kosketuksissa muihin eläimiin. Valvovan eläinlääkärin on tutkittava possu kahden arkipäivän kuluessa tuonnista. Hän tarkastaa myös, että paperit ovat kunnossa ja kaikki on tehty tuontiluvan vaatimalla tavalla. Valvova eläinlääkäri myös tutkii possun kahden viikon välein kahden kuukauden ajan. Vähintään 30 päivän kuluttua tuonnista minisiasta otetaan verikokeita tarttuvien tautien poissulkemiseksi. Ja lopulta, kahden kuukauden kuluttua tuonnista, jos kaikki on mennyt hyvin, projektia valvova eläinlääkäri tekee lopputarkastuksen ja vapauttaa minisian karanteenista.
 
Minisian maahantuonti ei ollut mitään ihan halpaa lystiä. Maahantuoja on velvollinen vastaamaan kaikista kuluista, joita tuonnista aiheutuu. Ja niitä kuluja ei ole ihan vähän...

-Tuontilupa maksoi 81 euroa.
-Minisika + sille tehtävät verikokeet  sekä terveystarkastukset maksoivat yhteensä noin 700 euroa
-Eläinlääkäri Suomessa kävi meillä hyväksymässä karanteenipaikan. Hän tuli meille käymään heti tuonnin jälkeen (max 2 arkipäivän kuluessa tuonnista) ja sen jälkeen joka toinen viikko kahden kuukauden ajan. Myös verikokeet on otettava 30 päivän kuluttua tuonnista. Eläinlääkärikulut Suomessa olivat noin 400 euroa.
-Matkat laivalla, autolla, bensat, ruuat, majoittuminen, jne maksoivat arviolta noin 400 euroa

Lisäkuluja voivat aiheuttaa muutostyöt, joita karanteenipaikassa tai desinfiointipaikassa on tehtävä. Lisäksi on otettava huomioon, että jokin voi mennä vikaan, sika pitää lopettaa tai palauttaa lähtömaahan jos jotakin tehdään väärin tai syy voi olla maahantuojan omasta toiminnasta riippumaton. Mikäli minisika sairastuu tarttuvaan eläintautiin, voi kuluja aiheutua siitä seuraavista toimenpiteistä. Pahin mahdollinen skenaario on se, että tarttuva eläintauti lähtee leviämään Suomessa ja aiheuttaa epidemian. Siinä olisikin tullut koko loppuelämäksi korvattavaa, jos tarttuva tauti olisikin levinnyt lähialueen sikaloihin ja ihmiset olisivat menettäneet elinkeinonsa. Huh. Kammottavaa edes ajatella. Siksi näissä asioissa pitää olla tarkka.

Ongelmiltakaan ei täysin selvitty. Kaikki sujui vähän liiankin helposti melkein koko ajan ennen tuontia, kun olin tietoinen vaadittavista asioista ja apunani oli koko ajan Vickyn kasvattaja Susanne. Hän soitteli Ruotsin maatalousministeriöön, varasi eläinlääkärit ja hoiteli muutkin käytännön asiat Ruotsin puolella.

Ruotsissa tuli kuitenkin ongelma. Sain verikokeiden tulokset ja kaikki testit näyttivät negatiivista niinkun kuuluukin. Onneksi olin kuitenkin tarkka. Testitulokset olivat Ruotsia, latinaa ym, ei siis sanaakaan Suomea. Kävin tulokset läpi toisessa kädessäni tuontilupa toisessa kädessä laboratorion vastaukset. En löytänyt sikainfluenssan tuloksia ollenkaan. Kysyin sitä eläinlääkäriltä, joka alkoi myös tutkia paperia pitkään ja hartaasti. Hänkään ei löytänyt sitä. APUA! Eläinlääkäri soitti tutkimuksen tehneeseen laboratorioon ja selvisi, että kaikki olivat hoitaneet osuutensa oikein (minä, Susanne, eläinlääkäri) aina siihen asti kunnes verinäytteet olivat menneet laboratorioon tutkittaviksi. He olivat unohtaneet (!!!!!!) tutkia sikainfluenssan. Olivat kovasti pahoillaan, joskaan se ei paljon mieltä lämmittänyt. Onni onnettomuudessa, Vickyn verta oli vielä jäljellä labrassa. He tekivät heti testin ja lupasivat lähettää testitulokset suoraan kunnaneläinlääkärille faksilla. Heillä oli kuitenkin väärä faksinumero, joten sekin asia piti korjata jälkikäteen…

Kun Vicky oli jo kotona ja karanteeni oli päättynyt, soitettiin Evirasta. Sähköisestä TRACES-järjestelmästä ei löydykään kaikkia Vickyn tietoja. Se oli Ruotsin elukkalääkärin vika. Eviran ihminen totesi, että Ruotsin kanssa on ennenkin ollut ongelmia. TRACES on ollut käytössä useamman vuoden jo, mutta Ruotsin osalta sen käyttö tuntuu poikkeuksetta tökkivän.

Kauhuissani kyselin, että ei kai Vickyä palauteta Ruotsiin. Evirasta arveltiin, että ei kai...

Selvittelin mikä paperi sähköisestä järjestelmästä puuttuu. Onneksi olin saanut eläinlääkäriklinikalta Ruotsissa valtavan kasan käsin kirjoitettuja papereita. Niitä ei oltu kaikkia viety TRACES-järjestelmään ja onneksi yksi niistä oli se puuttuva lomake. Faksasin sen Eviraan ja asiat olivat jälleen kunnossa. Samalla selvisi, että olin saanut vähän turhankin paljon papereita eläinlääkäriltä Ruotsista. Yhdessä lomakkeessa ruotsalaisen eläinlääkäriklinikan tohtori todistaa, että Vicky on lähtenyt Ruotsista, saapunut Suomeen, eikä possua ole matkalla vaihdettu. Se oli hieman huvittavaa, että Arvoisa Herra Eläinlääkäri todisteli tätä jo ennen kuin poistuimme Ruotsista. Mutta mitäs pienistä.

Sellainen pikku operaatio se oli, se maahantuonti. Huhhuijaa!