Tuomirannan joulu

Joulu tulee myös Tuomirannan eläimille. Koirat saavat yleensä jotain lahjojakin, puruluita ja sen sellaisia. Muille eläimille tarjoillaan yleensä vähän extraherkkuja ja toivotetaan hyvää joulua. Myös jouluvalmisteluissa erityisesti kissat ovat aktiivisia.

Kissoista nuorempi, Dobby, on auttavainen joka paikassa. Se auttaa mm. lahjojen paketoinnissa. Sen mielestä on maailman tärkeintä tunkeutua lahjapussin sisään ja silputa joulupaperia. Se osallistuisi mielellään myös ruuan laittoon ja piparien leivontaan, jos sitä ei häädettäisi pois tieltä.

Tämän vuoden joulupiparit olivat juuri tulleet uunista ja jäähtyivät pöydällä, kun Dobby päätti ottaa oikeuden omiin hampaisiinsa. Se ymmärsi, että tässä talossa on turha odottaa palvelua. Turha kuvitella, että joku tuo piparin ja mukin glögiä nenän eteen. Se arveli, että parasta palvelua on itsepalvelu. Niinpä se kenenkään huomaamatta hiippaili pöydälle ja nappasi suuhunsa sen kaikista suurimman sydänpiparin. Se syöksyi saaliinensa olohuoneeseen, jossa se nautiskeli varastamaansa herkkua. Joulupiparit olivat siis todistetusti herkullisia.

Jouluaattona jälleen varkaissa...

Joulun ja pakkaspäivien ratoksi kanat saavat meidän kesäpossujen ihraa herkuteltavakseen. Joku joulu olen kanoille oikein lyhteenkin laittanut, mutta eivät ne oikein siitä piitanneet. Perinteiset irtokaurat kipossa maistuvat paremmin. Ja joulun jälkeen kanoilla vasta juhlat onkin. Ne nimittäin saavat syödä joululaatikot ynnä muut ylijäämäherkut, joihin ihmiset ovat jo ihan kyllästyneet. Tosin kanat nauttivat vain ruuan rakenteesta ja ulkonäöstä. Nillä kun ei kuulemma ole juuri lainkaan makuaistia.

Vuohet nauttivat talvesta aurinkoisina, tuulettomina pakkaspäivinä ulkona. Paksu villa pitää lämpimänä ja kunhan lunta ei ole kovin paljoa, on tarhassa mukava temmeltää ja leikkiä puskuleikkejä. Minisikojen karva sen sijaan on niin ohutta, että ulkoilut rajoittuvat satunnaisiin vierailuihin talossa sisällä. Ne kaivautuvat mieluummin kylki kyljessä lämpimään pahnapesään torkkumaan ruokailujen välissä.

Joulukuusihan meillä perinteisesti on joka vuosi. Koiria ei voi kuusen luo päästää, sillä tiedättehän mitä uroskoirat tekevät kuusen juurella? Myös talouden kissat tuovat omia haasteitansa joulukuusen pitoon. Ne nimittäin kokevat, ettei kunnon joulutunnelmaa tule, ellei saa paiskoa tassuilla joulukuusen palloja pitkin huushollia. Samoin kuusen latvaan kiipeäminen on yksi joulun kohokohdista. Niinpä meillä kuusi onkin, painavan kuusenjalan lisäksi, sidottu kattoon kiinni.

Tämä joulukuuhan on jännittävää aikaa meille kaikille. Pitää muistaa olla kiltti, sillä tontut kurkkivat ikkunoiden takaa ja merkkaavat ylös yhtä ja toista. Meillä kyläili pieni ihminen, joka oli hyvinkin tietoinen tonttujen edesottamuksista. Hän tepasteli lumessa tietäväisenä ja arvioi, että hangessa näkyvät koiran tassun jäljet ovat oikeasti tonttujen jälkiä. Kun jälkiä seurasi riittävän pitkälle, löytyi eräs toinenkin koirien jättämä joulutervehdys, ruskea kasa. Arvelimme yhdessä, että se on varmasti tontun kakkaa.

Onneksi tonttujen rankka työrupeama alkaa tältä vuodelta olla ohi ja tontut ehtivät jatkossa vessassakin käydä, niin ei tarvitse meidän tontille muistoa itsestään jättää...

Hyvää joulua! o<|:-)