Tänään on kesäpossujen teurastuspäivä. Se on hieman haikea päivä, sillä Simasuu ja Herkkupeppu ovat varsin suloisia possukoita, kilttejä ja kesyjä. Mutta alusta saakka oli selvää, että nämä possut ovat lihapossuja ja kasvamassa meillä nimenomaan ruuaksi. On ollut tärkeää, että possuilla on kesän ajan ollut hyvät oltavat, tilaa liikkua, mahdollisuus tonkia ja rypeä sekä riittävästi herkullista ja monipuolista ruokaa tarjolla. Jokaisen possunlihakilon eteen ovat ihmiset tehneet fyysistä työtä, sillä pikku herkkusuille on kannettu selkä vääränä evästä monta kertaa joka päivä koko kesän ajan.
Yhtä tärkeää kuin hyvä elämä, on se, että possujen loppu on nopea, eikä kumpikaan possu tiedä sitä, että lähdön hetki on käsillä. Possut eivät myöskään saa missään vaiheessa tietää possukaverinsa kohtalosta. Mukava juttu on se, ettei possuja tarvitse stressata kuljettamalla niitä muualle, vaan teurastus tapahtuu kotona. Kesäpossuja on meillä teurastettu ennen tätä päivää kahtena kesänä ja sitä ennen meillä on ollut kesäankkoja ja kesäkalkkunoita. Aina on ollut tärkeää, että eläinten teurastukselle asetetut eläinsuojeluvaatimukset täyttyvät ja se, että osaavat ihmiset hoitavat asian nopeasti ja kivuttomasti.
Säästän nyt herkimpien lukijoiden hermoja, enkä kerro teurastuksesta sen enempää. Jos joku haluaa tietää aiheesta lisää, löysin blogin, jossa kerrotaan perheen kesäpossujen teurastuksesta kuvien kera. Blogia pääset katsomaan klikkaamalla tästä.
Kannattaako omien kesäpossujen kasvattaminen? No, jos pelkästään taloudellista näkökulmaa ajattelee, niin se ei tule halvemmaksi, kuin kaupasta ostettu liha. Toisaalta, kun ajattelee kokonaisuutta, niin mielestäni oman possun kasvattaminen on vaivan arvoista.
En ole kasvissyöjä, söisin possunlihaa joka tapauksessa. Voisin ostaa lihan kaupasta, mutta silloin en tietäisi sen alkuperää. Nyt tiedän mitä syön. Tiedän, että possuilla on ollut hyvät olot, niitä ei ole kohdeltu huonosti ja ne ovat saaneet elää possuille tyypillistä elämää. Ihan yhtä lailla se kaupan possunliha on joskus ollut elävä possu. Minun ei kuitenkaan tarvitse ajatella asiaa, kun ostan possun kaupasta muoviin pakattuna. Onko se, ettei tiedosta tosiasioita, hyvä juttu, vai pelkästään helppoa?
Mutta sitten takaisin talousasioihin. Euroihin. Listasin muutamia kuluja, joita possuista on tänä vuonna tullut:
Kahden pikkupossun hinta noin 150€
Teolliset rehut noin 100€
Viljat noin 100€
Viljojen jauhatus jauhoiksi noin 50€
Sikojen tarvikkeet noin 70€
Eläinlääkärikulut noin 170€
Vanerit sikojen mökkiin 100€
Lisäksi possut ovat syöneet ainakin pari-kolmesataa kiloa keitettyjä perunoita, punajuuria, omenoita. Kesän onkireissujen saaliit on päätyneet keitettyinä possuille, samoin viimevuotiset hillot, iso kasa leipää, makaronia ja leivontajauhoja. Omaa ja tuttujen pakastimia on tyhjennetty aktiivisesti ja keitetty ylijäämäruuat sioille. Possut ovat myös nauttineet litran jos toisenkin kuttuviiliä ja erinäisiä ruuantähteitä. Olkia, heinää ja koivunoksia on tarjoiltu paitsi ruuaksi, myös aktiviteetiksi.
Possujen kulut voivat vaihdella vuosittain reilustikin. Esimerkiksi tänä vuonna eläinlääkärikuluihin pamahti 100 euron lisälasku, kun Simasuu sairastui, ja eläinlääkäri poikkesi päivystyskäynnillä. Näitä asioita on mahdotonta ennustaa, joten koskaan ei voi täysin tietää etukäteen kuinka kallista possunlihasta tulee.
Mutta joka tapauksessa olen onnellinen, että lihapossut rikastuttavat elämäämme kesäisin ja talvella saamme nauttia niistä ruuan muodossa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti