perjantai 24. elokuuta 2012

Esittelyssä: Sirius Musta

Tämä talo on seissyt tässä paikallaan puolen vuosisataa. Vaikka kyseessä on maalaistalo, ei ensimmäisen neljänkymmenen vuoden aikana taloon ole eksynyt yhtään elävää hiirtä. Tilanne muuttui vajaat seitsemän vuotta sitten.

Eräänä yönä aloimme kuulla rapinaa. Se kuului keittiöstä. Ja todentotta, ruokakuntaamme oli tullut uusi jäsen; hiiri!

Ei ollut mitenkään miellyttävä tunne tajuta, että keittiössä, jossa on leipää, jauhoja ja muita ruokatarvikkeita, asuu myös kutsumaton ruokailija. Epäilin kyseisen kaverin hygieniatason olevan sellainen, ettei tehnyt mieli jatkaa tätä uutta tuttavuutta kovinkaan pitkään. Silloin päätin, että nyt tähän taloon tulee kissa.

En tarkkaan muista joutuiko hiirulainen loukkuun jo ennen kissan tuloa, mutta joka tapauksessa siimahäntä päätti maallisen vaelluksensa hyvin pian tapahtuman jälkeen. Ja meille muutti noin puolen vuoden ikäinen kissa, joka sai nimekseen Sirius Musta.

Kissa sai nimensä pääasiassa värinsä vuoksi, mutta oman osuutensa asiaan toki teki J.K.Rowlingin kirjoittamat, aivan loistavat Harry Potter - kirjat. Kissamme kaima on kirjojen päähenkilön kummisetä, joka on myös velho ja animaagi. Kannattaa tutustua tähän mielenkiintoiseen kirjasarjaan, (nimenomaan kirjoina, ei elokuvaräpellyksinä,) sillä se avartaa kummasti meidän jästien käsityksiä. ;) Kirjoista selviää mm. se, että animaagi tarkoittaa velhoa, joka osaa muuttaa itsensä eläimeksi.

Sirius Musta osoittautui varsin erikoislaatuiseksi eläimeksi. Kissoille epätyypillisesti se on todella halukas kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Se tulee syliin, kiipeää olkapäälle, "halaa", hieroo itseään ihmisen kasvoihin ja kuolaa.


Sirius Musta tapaamassa vieraita

Toisinaan aamuisin, jos satun heräämään niin, että Sirius Musta on sängyssä, pitää unesta valveille siirtymisvaiheessa olla heti jo aika skarppi jos haluaa herätä rauhassa. Sirius Musta nimittäin saattaa aloittaa kiehnäämisen välittömästi, kun tajuaa isäntäväen tulleen tajuihinsa. Sirius Mustalle ei mitenkään saa viestittää sitä, että on herännyt, ellei halua aamulla ensimmäiseksi suutaan täyteen kissan karvoja. Ei voi vetää syvään henkeä eikä venytellä. Kun päättää herätä, se on tehtävä niin reippaasti, ettei siinä ehdi "kissaa" sanoa.

Saalistaminen on kissan työtä, tietenkin. Meillä kissat eivät ulkoile vapaasti, vaan niillä on oma ulkotarha, johon pääsee keittiön tuuletusikkunasta. Ulkotarha on kuusikulmaverkkoseinäinen melko tilava häkki, jossa on mökki. Sirius Mustan lempipaikka on ikkunaluukussa, josta on häkin pohjalle puolentoista metrin pudotus. Ikkunaluukulla on hyvä kököttää ja tuijotella maahan. Kuusikulmainen verkko on sen verran isosilmäistä, että se mahdollistaa hiirien ja myyrien pääsyn häkkiin. Jyrsijäparat eivät ymmärrä tähyillä taivaisiin kun tulevat häkkiin. Niinpä Sirius Musta hyökkää äkkiarvaamatta ikkunaluukusta saaliin niskaan, ja silloin peli on menetetty. Sirius Musta on melkoinen saalistaja. Se on saanut häkistä kiinni monta, monta saalista, myös (uskokaa tai älkää) lumikon.

Huvittavintahan tässä on se, että kissa muutti meille sen vuoksi, kun talouteen tunkeutui hiiri. Ja jos kuvittelette, että kissa pitää hiiret loitolla, olette todella väärässä. Sirius Mustan meille muuton jälkeen meillä on talossa ollut todella monta hiirtä, myyrää, päästäistä. Yhden kerran siimahäntiä juoksenteli peräti kaksi pitkin huushollia.

Sirius Musta nimittäin todellakin saalistaa ulkotarhassa. Se ei tapa kiinniottamaansa jyrsijää vaan tuo sen sisälle. Suureksi iloksemme tämän jälkeen Sirius Musta päästää jyrsijän vapaaksi. Sitten se ottaa taas saaliinsa kiinni, päästää vapaaksi ja niin edelleen, kunnes lopulta popsii sen poskeensa. Kissoille kun äiti ei opeta, että ruualla ei saa leikkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti