Niskurointia ja hyvää hoitoa

Farmari oli siis poissa Tuomirannasta viikon verran. Tilaa oli hoitamassa reipas ja tunnollinen lomittaja ja koirakatraskin kasvoi väliaikaisesti kahdella hännänheiluttajalla.

Kuulemamme, näkemämme ja kokemamme mukaan viikko oli sujunut hyvin. Alkuviikosta Keltainen kana oli aloittanut hautomispuuhat ja kököttänyt pesässä. Minulta kysyttiin asiaan lisäohjeita.

Eli kanahan hautoo noin parikymmentä vuorokautta, jonka jälkeen hedelmöittyneestä munasta kuoriutuu tipu. Meillä haudotukseen laitetut munat merkataan aina, sillä muutkin kanat käyvät munimassa pesässä, jossa haudotaan. Kun osa munista on merkattu, tiedämme, että mitkä munat sopivat munakkaaseen ja mitkä munat odottavat kuoriutumista. Lisäksi kun kaikki munat laitetaan haudotukseen yhtä aikaa, myös tiput kuoriutuvat samalla kertaa.

Munien kerääminen kesken haudonnan vaatii uskallusta. Kana ei välttämättä katso hyvällä sitä, että sen ”lapsia varastetaan”. Se voi iskeä nokallaan. Isku ei yleensä tee kovinkaan kipeää, mutta pelottavaa se voi olla. Keltainen kana kuitenkin päätti muutaman päivän kuluttua, ettei hautominen ole sen juttu ja lopetti homman.

Koirat tulivat hyvin juttuun keskenään, eivätkä kissatkaan pelänneet vierailijoita. Possut pärjäsivät hyvin ja Vicky nautti edelleenkin ylimääräisistä herkuista. Sille oli keitetty perunamuusia ja sille oli tarjoiltu myös mehukattimehua ja rusinoita.

Eläimistä vain Soma-kuttu oli hieman niskuroinut, kun uusi hoitaja oli talossa. Yleensä Soma tulee reippaasti karsinastaan, kun tietää, että herkkuja on tarjolla. Se hyppää pöydälle, jossa se saa syödä kauroja ja puolitiivisterehua. Samalla se lypsetään. Pöydän ansiosta lypsäjän asento säilyy hyvänä.

Nyt kuitenkin kuttu oli päättänyt, ettei tämä järjestely ole enää hyvä. Se oli kieltäytynyt hyppäämästä pöydälle. Eläinten hoitajan ei auttanut muu, kuin lypsää kuttu lattialla. Se on vähän hankalaa, sillä kutun utareet ovat niin alhaalla, ettei lypsäjä saa kovinkaan helposti hyvää asentoa, kun lypsää. Tämä oli tapahtunut kaksi kertaa.

Viikko oli ollut hirmuisen kylmä, mutta vuohilassa oli lämpö säilynyt. Eläimet olivat terveitä ja hyvinvoivia, kun palasimme. Vierailevat koirat olivat kuulemma olleet todella väsyneitä, kun olivat palanneet maatilaviikon jälkeen kotiinsa. Ne olivat torkkuneet sohvalla, kun olisi pitänyt lähteä ulkoilemaan tai tulla syömään. Lomailukin voi siis olla raskasta.

Hyvässä hoidossa

Tuomirannan ihmisjäsenet lähtivät reissuun. Farmille saapui lomittaja, joka on ennenkin ollut hoitamassa karvakamuja ja sulkasakkia. Lisäksi Tuomirantaan saapui kaksi koiraa lisää, eli haukkujengi kasvoi väliaikaisesti viisipäiseksi. Siinä onkin melkoinen vilinä.

Eläimet ovat erinomaisessa hoidossa ja niitä hemmotellaan ja hoidetaan hyvin. Siksi ihmisetkin voivat huoletta reissata. Kiitokset loistavalle lomittajalle!

Lihotuskuurilla

Olen tavannut monta valtavan lihavaa minisikaa. Yksi oli niin paksu, että se oli sokea. Se kyllä olisi nähnyt, mutta naama oli niin läski, että otsa ja posket olivat silmien edessä. Eläinlääkäri on meillä aina kehunut, että possut ovat hyvässä kunnossa, eivät ole lihavia. Se on hyvä juttu.

Tässä hiljattain oli taas possujen sorkkien leikkuun aika. Daniel tuli ensimmäisenä sisälle taloon. Se on pullea poika, joka on kovasti herkkujen perään. Niinhän possut aina. Se ei kuitenkaan syö herkkuja, joita sorkkien leikkaamisen aikana tarjoillaan. Daniel oli sylissä ja röhki. Operaation jälkeen se kyllä popsi ruokaa tyytyväisenä. Ja kakkasi olohuoneen lattialle.

Toisena sisälle tuli Vicky. Sille puolestaan pitää olla valtavasti herkkuja tarjolla. Niin nytkin. Se popsi ison kasan viinirypäleitä ja omenan palasia ja samalla, kuin itsestään, sorkat lyhenivät.

Katselimme, ettei Vicky ole ollenkaan pulska, kun vertaa Danieliin. Vaikkei minisian ole hyvä olla lihava, voisi ylimääräinen rasvakerros talvella olla hyväksi. Kylmillä ilmoilla se on eduksi, vaikka kaksikko asuukin lämmitetyssä karsinassaan.

Niinpä Vicky on nyt lihotuskuurilla. Se saa päivittäin ylimääräisiä herkkuja, joita Danielin ruokavalioon ei kuulu. Vicky on mm. popsinut meidän loput joulupiparit ja saa ylimääräisen annoksen banaania, porkkanaa, omenaa ja sen sellaista. Vicky on tähän ratkaisuun varsin tyytyväinen.

Eläinten joulu

Joulu meni jo, mutta kerron vähän karvakamujen pyhien vietosta.

Jouluna oli aikaa siivota vuohilassa kunnolla. Niinpä vuohet Onni, Soma ja Voitto-Viljami saivat passituksen ulos vesisateeseen. Niiden mielestä sateinen keli on inha juttu, joten ulkona ei kauheasti kirmailtu. Ulkoilun aikana niiden kestopehkua vahvistettiin, eli karsinat saivat uuden kerroksen turvetta ja pahnaa. Heinääkin herrasväki sai normaalia enemmän. Saahan jouluna vähän mässäillä. Lisäksi vuohilla oli ne omat joulukuuset popsittavana.

Myös possuja odotti sama kamala kohtalo; ulos vesisateeseen. Minisiat eivät ulkoile aitauksessaan talvella, joten ne saivat juoksennella pihalla vapaana. Ei se niitä miellyttänyt, ymmärrän kyllä. Kuka nyt vesisateesta tykkäisi? Nopeasti älykäs Vicky keksi, että vuohilan heinävarastoon pääsee ulkokautta. Sinne possut suuntasivat sateelta suojaan. Minäkin istuin possujen seurassa hetken, rapsuttelin ja juttelin niille. Sitten kärsäkkäät pääsivät sisälle. Siellä odottikin uudet turpeet ja valtavat röykkiöt uutta pahnaa ja heinää. Pehmoisiin ja lämpimiin kasoihin oli kiva kaivautua rankan koettelemuksen jälkeen. Possut saivat porkkanoita ja joulupipareita.

Myös kanala tyhjennettiin purusta ja kanojen pesien kuivikkeet vaihdettiin. Myrskyinen syksy on vähän riepotellut kanojen ulkotarhaa, mutta niitäkin odotti sama, ikävä tuomio; ulos sateeseen. Onneksi kanalan siivoamisessa ei kauaa nokka tuhissut ja kotkottajat pääsivät pian ihanaan, puhtaan purun tuoksuun. Kanat herkuttelivat jouluna lanttulaatikolla ja porkkanalaatikolla.

Siistiä tuli, vaikka vähän piti märästä ulkoilmasta kärsiäkin.

Tässä Vicky (vasemmalla ylhäällä) ja Daniel tutustuvat uusiin kuivikkeisiin.